Teen vastoinkäymisistä voimaa

Elokuu lähestyy loppuaan, mutta ilma tuntuu olevan lämpimämpi kuin koko vuonna. En ole koskaan juurikaan välittänyt siitä kun ilman lämpötila nousee yli +20°C, ja tämän päiväinen +26°C ja pilvetön taivas ei ihan ollut ihannesää. Supu on samaa mieltä.

Tämä päivä, tai osa siitä, kului Elimäellä tokokokeessa, joka perinteiseen tyyliin järjestettiin avoimella hiekkakentällä. Reunustan puut antoivat jonkinasteista suojaa polttavaa kuumuutta vastaan, joka kuitenkin lävähti kasvoille välittömästi kun astui auringonpaisteeseen.

Päivä alkoi heti loistavana sillä, että herään kaverin soittoon "ollaan nyt pihas". Nukuin pommiin, loistavaa. Hätäisesti kerään tavarat, joita ei tietenkään voinut edellisenä iltana pakata valmiiksi, ja unohdin Supulle ottaa mitään nameja mukaan. Tai no mieluummin ne unohtaa kuin esim. koiran paperit.

Koe oli pieni, meidän lisäksi muita koirakoita oli vain yhdeksän, joten alokasluokkaakaan ei tarvinnut kovin kauaa odotella vaikka se järjestettiin viimeisenä. Odottelu meni oman jännityksen kanssa tapellessa, sekä kavereiden kanssa jutellessa. Supu oli autosta haettaessa aikalailla samantuntuinen kuin aina, ja olen ylpeä siitä miten vähän se kiinnitti huomiota ympäröiviin koiriin. Varjossa se oli oma iloinen itsensä, koitin saada sen juomaan ja pysymään viileänä. Kuitenkin heti kun mentiin paahtavaan auringonpaisteeseen, se muuttui hitaaksi ja surulliseksi koiraksi. Käskyjä totteli paljon normaalia pidemmällä viiveellä, ja siitä näki että on tukalaa ja ihan tyhmää.

Tuomari: Anne Nokelainen

Paikalla makaaminen 9 (36)
Aiempiin kertoihin verrattuna voisin alkuun kehaista miten hurjan kivasti se oli kuunnellessa tuomarin puhetta jne. Ei pälyillyt ympärilleen, haistellut maata, koittanut karata perusasennosta tai muuta. Istui vieressä ja piti katsekontaktia yllä. Maahanmeno sillä oli kuitenkin tooooooooosi hidas, vaikka kuitenkin kuunteli ensimmäistä käskyä. Makasi hievahtamatta ja nätisti. Perusasentoon nouseminen oli hyvä.

Seuraaminen 7 (21)
Kamalinta seuraamista ikinä. Niin väljää, että olin ihan varma että tästä tulee nolla. Juoksuosuuden ajaksi sillä tuntui fiilis nousevan hieman, mutta se valahti sitten kuitenkin taas nopeasti. Loppuun täyskäännös ja liike seis, jolloin Supu jäi minun taakseni seisomaan ja haaveilemaan omia poroasioitaan.

Maahanmeno 8,5 (17)
Seuraaminen oli taas rumaa, vino ja hidas maahanmeno.

Luoksetulo 6 (18)
Kaksoiskäsky. Löntysteli tosi hidasta vauhtia, ihan epäsupumainen luoksetulo.

Noutoesineen pitäminen 10 (20)
No tämä sentään sujui. Tällä kertaa sain jopa annettua kapulan kunnolla koiralle.

Kauko-ohjaus 0 (0)
Ei vaan jaksanut nousta istumaan. Annoin kaksi käskyä, liikkeen jälkeen sain kuulla että olisi ollut ok antaa vielä kolmas käsky. Toisaalta olen 99% varma, että eipä se olisi silläkään enää noussut.

Estehyppy 6 (12)
Ihme ettei mennyt nollille. Mielestäni annoin kaksoiskäskyn, kun Supu lopulta jaksoi hypätä, niin toi sitten riman samalla kertaa mukanaan. Meni vielä ennen perusasentoon tulemista haistelemaan tötsää.

Kokonaisvaikutus 7
Tuomari totesi että kuumuudella taisi olla osa jos toinenkin näin heikkoon suoritukseen. Koirasta näkee että osaa, mutta on niin kuuma ettei sitä vaan yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa.

138p. ALO3, sijoitus 4/5 (jaettu 4. sija)

Niin että miten meni noin niinku omasta mielestä.

Pistän suurimman osan tästä helteen piikkiin. Koitin itse koiraa nostatella liikkeiden välillä, mutta toisaalta tiedänhän sen, että jos Supua ei kiinnosta niin ei myöskään kiinnosta. Voihan tässä jossitella että "jos mulla olisi ollut kissannappuloita parempia nameja mukana ja jos sitä ja jos tätä", mutta tämä oli tälläinen koe. Olen kuitenkin ihan äärimmäisen iloinen että saatiin viimein kahden vuoden jälkeen koekynnys selätettyä. Tästä on suunta vain ylöspäin! Toivotaan että 13.9. pm-kokeissa ei ole ihan näin helteinen sää.

Ketterä kuin virtahepo

Ollaan oltu hurjan ahkeria treenaamaan, viimeisen viikon aikana on treenien määrä kasvanut noin 300% aiempaan nähden. Eli ollaan treenattu kolme kertaa: sunnuntaina, keskiviikkona ja torstaina.

Sunnuntaina päädyttiin Solttiin, treeniseurana sama porukka kuin aiemminkin. Kuten torstain treeneissä oli käynyt ilmi, niin meidän pitää seuraamista hinkata. Joten päätin aloittaa sillä. Supu oli ihan väsy ja suru, enkä saanut sitä nostettua leluilla tai nameilla läheskään haluamalleni tasolle. Koitin jonkun aikaa väkisin vääntää siinä sitten tiivimpää seuraamista, mutta sain todeta että eihän tästä tulee mitään. Nenä oli turhan tiiviisti maata vasten, koiran motivaatio nollassa, joka entisestään tekee sitä väljyyttä seuraamiseen. Miksi edes yritän?
Koira hetkeksi lepäilemään, jonka jälkeen mentiin paikkikseen häiriöksi tekemään paikallaistumista. Uusi ongelma ilmeni: se kuuntelee tosi vahvasti muiden "maahan" ja "sivu" käskyjä. Itse paikkis oli tosi nätti, eikä mitään ongelmaa. Yritettiin sen jälkeen sitten hinkata tota uusinta ongelmaa, että se kuuntelisi minua ja vain minua. Putkiaivon ymmärrykset vedettiin äärimmilleen tälläisessä treenissä, ja toisaalta se kyllä tajusi että tässä tilanteessa oli joku "juoni", että eihän se ollut mikään kokeenomainen tilanne jossa ongelmaa esiintyy. Lopulta muutamien toistojen jälkeen päästiin tilanteeseen, missä se lähinnä vähän nytkähti muiden käskyjä kuunnellessaan, mutta ei kuitenkaan toteuttanut niitä loppuun asti.
Koska poron surumieli, päätin tehdä jotain hauskaa, eli noutoa. Ja sanomattakin selvää, että se oli hurjan hauskaa. Se on vihdoin oppinut, ettei ole tarvetta singota kapulan perään heti sen heitettyäni, vaan malttaa odottaa käskyä. Hyppyeste-edun vuoksi tein myös hyppynoudon, mikä oli vaikeampaa kuin aiemmin. Kyllä senkin sai sujumaan kun se alkuun muisti että mitä "hop"-käsky meinaa. Vaikka onhan se kummaa että pitää eka jotain hyppiä, miksei voi vaan suoraan singota kapulan perään??
Lopuksi sitten kun sillä oli jo iloisempi mieli noutoharjoitusten jälkeen, tein ehkä puolikkaan alo-seuraamisen mittaisen seuruun. Se oli iloista, riittävän tiivistä, ja vasemmalle käännöskin onnistui. Parhausporo. ♥

Keskiviikkona löysimme itsemme Patoniityn kentältä, tällä kertaa seuranamme vain Nasta ja Vuk. Treenit olivat vähän hutaistut ja lyhyet, mutta koira oli hyvällä fiiliksellä ja suorastaan tanssi miun ympärille että JEE MENNÄÄN JO TEKEMÄÄN. Aloitimme jälleen seuraamisella, joka oli huomattavasti nätimpää tällä kertaa. Kaveri naksutteli vierestä, minä palkkasin. Ongelmaksi ilmeni täyskäännökset. Niitä sitten hinkattiin oikein erityisen huolella, en tosin huomannut kysyä että näkyikö jo jotain parannusta. Kjeh.
Luoksetulo oli pähee, se tuli laukalla perusasentoon asti! Yleensä se on hiljentänyt raviin viimeistään pari metriä ennen.
Maahanmenoa niin, että kaveri naksauttaa kun koira menee maahan, jonka jälkeen vapautan sen. Tehtiin muutamat toistot, eikä ongelmaa. Ehkä seisomaan tai istumaan jääminen alkaa vihdoin väistyä pois?
Lopuksi vielä merkin kiertämistä. Olemme kiertämistä harjoitelleet lähinnä puiden ja lyhtypylväiden avulla, joten merkki oli huomattava vaikeutus porolle. Pitääkö sen yli hypätä? Pitääkö sen päälle peruuttaa? Entä jos menen sen viereen istumaan kurreasentoon? Päättäväisesti sitä kädellä ohjasin merkin kiertämään, ja saatiin jopa pari ihan nättiä toistoa.

Kuva, jonka Aino (@juinttunen) julkaisi 12. 08ta 2015 klo 11.19 PDT

Ja sitten eilinen. Varattiin pitkästä aikaa A-Qilityltä halli, johon saatiin nämä perus treenikaverit, mukaanlukien Jolla-aussie.

Supu oli niin iloinen taas, se jostain syystä nostaa erityisesti hallissa fiiliksen ihan kattoon. Ensimmäisenä päädyttiin tokon pariin. Ilman liikkurointia, häiriönä kolme muuta tokoa tekevää koirakkoa. Aloitimme, jälleen kerran, seuraamisella, joka sujui hienosti. Se oli riittävän tiivistä, riittävän nättiä. Vasemmalle käännöksissä liika iloisuus kostautui, ja se ehti istua niissä. Parin toiston jälkeen pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, miten vasemmalle käännökset tehdään. Maahanmeno, hieno eikä mitään ongelmaa. Luoksetulo, vähän hidas lyhyestä matkasta johtuen, mutta noin muuten ei ongelmaa. Mitä mä tän kanssa edes treenaan kun kaikki on niin hienoa ja hyvin? :--D
Olin ihan pettynyt, ettei hallilta löytynyt muuta kuin vanha tokoeste, joka sekin on sellainen mikä kaatuu maahan pienimmästäkin kolauksesta. No, tehdään nyt silti parit hypyt. Kannan hyppyesteen seinän vierestä, koira tulee katsomaan että "jee mitä tehdään", nostaa tassun hyppyesteen päälle ja jää sen alle. Neat.
Uusi yritys, koira ahdistuu hyppyesteestä. "Miten sä luulet että mä voin tän hypätä, se koitti äsken tappaa mut!!" Ei yritä höpsö koira, hyppää vaan. Menin itse varmuudeksi pitämään esteestä kiinni, käskin koiraa hyppämään. Lopulta se sen teki, jonka jälkeen kehuin Supun maasta taivaaseen. Sitten typerät aivoni keksivät, että hei me voitais tehdä hyppynoutoa. Ensimmäinen yritys, kapula lentää päin estettä ja este on taas maassa. Onneksi mulla on mukani Supu eikä Joiku, Joiku olisi jo kaivautunut hallin lattian alle ja mennyt sinne turvaan pahaa julmaa maailmaa missä hyppyesteet vaan kaatuilee. Toka yritys, sain kapulan sihdattua niin, ettei se osunut esteeseen. Sanon koiralle "hopnouda", koira syöksähtää hyppyesteen vierestä. Ei ei ei ei ei näin. ;-; Tässä kohtaa itseasiassa aivoihini ilmestyy musta aukko, enkä tarkalleen muista mitä teimme, mutta veikkaan että hyppäytin sitä kerran, jonka jälkeen otin norminoudon. Miten meni noin niinku omasta mielestäs.

Pienen tauon jälkeen huomasin agikentän vihdoin vapautuvan. "Me halutaan!" Supu, joka ei ole tehnyt agilityä kohta neljään vuoteen. Supu, joka on niin raskasrakenteinen ja hajalla. Silti mä haluun! Ajattelin ensin ottaa rimat pois, mutta tyydyttiin tekemään bichonfrise-korkuisilla rimoilla, eli ... ehkä 20-30cm? Jokatapauksessa sellaisilla, ettei sen edes tarvinnut hyppiä, lähinnä kävellä siitä päältä.

Aloitimme ihan vaan tekemällä sinisellä merkityt 1. ja 2. esteen. Vaikea sanoa kumpi meistä oli enemmän pihalla. Siitä etenimme putkelle, joka oli selvästi ehtinyt poroisen muistoista kadota. Teimme sitten pentutyylillä, että kaveri hetsasi sitä toisessa päässä, minä menin toiseen. Sille tuli kyllä hirveä kiire kun minä menin putken toiseen päähän. Sitten uudestaan, tällä kertaa vihreällä merkityt esteet. Minä unohdin täysin että miltä puolelta pitäisi ohjata se 2. hypylle ja saatoin myös unohtaa koiraa käskeä. Hehe hups. Pari toistoa, se alkoi mennä jo paremmin kun minäkin muistin vähän että mitä pitää tehdä.

Supu ketterä kuin virtahepo ja notkea kuin näkkileipä. Vaikka se olisi kuinka terve, ei siitä agilityyn olisi. Miten voikin koira olla noin... tuollainen? Mutta jokatapauksessa oli hauska pieni kokeilu, vaihtelu virkistää. En olisi uskonut, että tulisin koskaan Supun kanssa edes noin paljoa agilityä tekemään.

Mäyräporon kahluuallas

Kuva, jonka Aino (@juinttunen) julkaisi 11. 08ta 2015 klo 10.35 PDT

Ensi viikon sunnuntaina onkin sitten luvassa vähän virallisempaa tokokokeilua. Jännitys koittaa puskea päälle, mutta otetaan tämä vain erilaisena treeninä! Ja pidetään hauskaa. :)

Treenipäiväystä

Tänään treeneissä päätin taas alkaa päivittämään blogiin treenailuja, koska muuten ne hukkuu johonkin ja unohtuu täysin.

Seuraksemme saimme Nastan, Limen ja Narrin, sekä Vuk-aussien. Ennen treeniä heittelin Supulle palloa, sen jaksaminen on kuumalla aurinkoisellakin kelillä kasvanut ihailtavasti. Toinen oli ihan liekeissä.

Teimme alkuun lyhyet paikkikset ja luoksarin, että saisin kaverin sanomaan minulle niistä vartaloavuista. Joita no, ei tietenkään nyt tullut kun kaikki keskittymiseni oli siinä että olisin itse mahdollisimman eleetön.

Seuraaminen, ihan hirveän rumaa ja väljää. Takapäätreeneistä huolimatta ei meinannut vasemmalle käännökset sujua millään. Se joko istui, tai kompuroitiin vaan toistemme jalkoihin. Teimme 270-asteen käännöksiä, joka tuntui jonkun verran auttavan. Väljyyden korjaamiseksi seurautin sitä myötäpäivään, jolloin koiran oli pakko tulla tiiviimmin seuraamaan, pysyäkseen oikeassa kohdassa. Ihan jees, vaikka itse vaatisin vielä enemmän. Mutta no, nämä nyt treenattavien asioiden listalle.

Tämän jälkeen heittelin sille taas hetken palloa, joka oli ihansupersairaankivaa. Miten miun koirasta on yhtäkkiä tullut pallohullu?

Paikallamakuun teimme kokeenomaisesti Nastan ja Vukin seurassa. Porolla taisi aivoissa pätkiä, maahanmenot oli hirveän rumia ja se meni ihan vinoon. Lisäksi se meni maahan tai nousi istumaan (en enää edes muista), kun viereistä koiraa käskytettiin. Höpöhöpö tyhäm ropo.

Pienen hengähdystauon jälkeen pääsimme treenaamaan hyppyä ja ruutua. Hypyn koitin virittää mahdollisimman lähelle Supun säkää, mutta mitäpä tekee poro - menee riman ali. Kerran hypytin sitä vapaamuotoisemmin, mutta taas kun tehtiin kokeenomaisesti, niin se sujahti riman alta. Laskin riman ehkä 45cm korkeuteen, jonka jälkeen ei enää yrittänytkään mennä riman alta. Yrittääkö minun 55cm säkäinen poro olla pienempi kuin todellisuudessa onkaan?

Ruutua tehtiin ensin muutaman kerran näyttöruutuna. Saattoi johtua kuumudestakin, mutta ton asennetta kys. liikkeeseen pitää kyllä korjata. "Vähän tässä jolkottelen ruutua päin, haistelen tässä näitä merkkejä, jaa jee kiva saan ruokaa kun menen nauhojen sisälle". Tiedä tuleeko se vauhti sitten siinä kun tulee liikkeeseen varmuutta, eikä se oli vain tälläinen joskus ja jouluna treenattu liike. Minun ehkä ihan aikuisten oikeasti pitäisi vihdoin hommata omat nauhat ja merkit... Koitin kuitenkin pitää koiralla hyvää fiilistä yllä ja teki se liikkeen pari kertaa ihan nätistikkin. Ehkä meidän AVO-haaveet ei tähän kaadu.

♥

Eläinvalokuvaaja Aino Vakkilainen

Kaipaatko tuoretta potrettikuvaa koirastasi? Haluat ikuistaa koirasi agilitytreenit? Vai kenties haluat vapaamuotoisempaa miljöökuvausta, jossa tulee koirasi luonne esille. Mikään hetki ei ole liian huono ikuistettavaksi parhaasta ystävästäsi.

Harrastan koiriin keskittynyttä eläinvalokuvausta. Valokuvaan lähinnä Lahden alueella.

Pyydän 30 euroa kuvauksesta. Tähän sisältyy 1-2 koiraa, joista ostaja saa käyttöönsä viisi (5) vapaavalintaista kuvaa täysikokoisina (pidempi sivu n. 4000-5000 pikseliä), sekä nettikokoisina esim. Facebookissa ja blogissa julkaisuun (pidempi sivu 960 pikseliä). Lisäkuvat on 5 euroa/kpl.Ostaja saa kuvien julkaisu- ja tulostusoikeudet.

Useamman koiran kuvaamisesta ja muista erikoisuuksista puhutaan tapauskohtaisesti. :)

Yhteydenotot sähköpostilla ( kaamakettu[at]gmail.com, huom! [at] = @ ) tai Facebookissa.

Ykkösporo

Minulle tokokokeet on olleet erittäin suuri kynnys. Niin paljon kuin haluaisinkin kisaamaan, niin yhtä paljon stressaan ja pelkään kokeita. Onnekseni Lahdessa järjestettiin A-Qilityn hallilla eilen, 31.7., epävirallinen tokokoe, johon sain kuin sainkin Supun ilmoitettua - ja jopa uskaltauduttua paikalle!

Iloinen porotin tiistaina treenaamassa. Kuvaajana toimi Suvi Lehto.

Tuomarina toimi Oili Huotari, eikä "möllisäälipisteitä" tuntunut irtoavan. Josta olen iloinen, koska saatiin ainakin todenmukaista pisteytystä! Mukana tuli lyhyet sanalliset arviot jokaiseen liikkeeseen, joista on kyllä hyötyä - enhän minä jotain pieniä vartaloapujani itse huomaa. Pitääkin antaa treenikavereille tehtäväksi huomautella minua näistä vartaloavuista.

Paikalla makaaminen 1 minuutti | 8½ (34)
- Tuomarin arvio: vartaloapu alasmenoon ja istumiseen
- Oma mielipide: maahanmeno oli hidas, mutta meni kuitenkin ensimmäisellä käskyllä. Makasi nätisti, ei edes haistellut tai pyörinyt ylimääräisiä. Kesti jopa sen kun aivan ajan lopussa kehän ulkopuolella alkoi koira haukkumaan, jonka vuoksi rivissä toiseksi viereinen koira nousi seisomaan. Mitä nyt näytti hieman järkyttyneeltä. Perusasentoon nouseminen oli hyvä.

Seuraaminen | 8 (24)
- Tuomarin arvio: koiran paikka elää, kontakti hyvä
- Oma mielipide: Supulla oli ihan hurjan kivaa. Se lähti hyvällä motivaatiolla seuraamaan, mikä on sille harvinaista. Pysähdyksessä sillä kesti hetki tajuta että jaa nyt pysähdyttiin, ja taisin itsekkin siinä sille vihjata että hei toveri, perusasentoon nyt. Juoksuosuus oli ihan sairaan kivaa Supun mielestä ja se lähti keulimaan ja koitti juosta miun eteen. Vasemmalle käännöksessä se ehti jopa istahtaa, täyskäännökset oli omaan silmään aika rumia myös. Pitää kai taas enemmän jaksaa hinkata sitä takaosan käyttöä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä | 8 (16)
- Tuomarin arvio: väljä seuruu, maahan ok (vino)
- Oma mielipide: se ei jäänyt istumaan! Pyysin ennen liikettä että liikkuri huomauttaa jos jää istumaan, mutta liikkeen jälkeen sain kuulla ettei sillä ollut edes aikomusta sellaiseen. Muuten en osaa sanoa ihmeempiä. Pitää kiinnittää huomiota että saan sen seuraamaan tiiviimmin, ja menemään suorempaan maahan.

Luoksetulo | 9½ (28½)
- Tuomarin arvio: kaunis liike, kiva vauhti
- Oma mielipide: Tämä oli hyvä. En tiedä mistä tuo pisteenpuolikas lähti, kenties liikkeen lopussa oli jotain perusasento-ongelmia tai muuta. Mutta se teki tosi kivasti, juuri niinkuin pitääkin.

Noutoesineen pitäminen | 8 (16)
- Tuomarin arvio: liikutti vähän kapulaa, muuten ok
- Oma mielipide: Ja nyt sitten eräs opettelee antamaan sen kapulan sille koiralle kunnolla. Kapula jäi vähän liikaa koiran etuhampaisiin, jolloin se tottakai korjasi sen asentoa. Muutenhan tässä ei oo mitään ongelmaa, helpoin liike ikinä.

Kauko-ohjaus | 9 (18)
- Tuomarin arvio: hyvin sujui, ohjaajalla vartaloapuja
- Oma mielipide: Tiedä sitten missä ne vartaloavut oli, itse en sellaisia huomannut. Kuunteli hyvin ja totteli ensimmäisillä käskyillä.

Estehyppy | 9½ (19)
- Tuomarin arvio: hieno liike
- Oma mielipide: Tätä jännitin ehkä eniten. Korkeutta olisi voinut olla enemmänkin, mutta pyysin että jättävät sen suht matalaksi (mitähän se rima olisi ollut.. 40cm?). En kuitenkaan nähnyt mitään ongelmaa, hopSI-käsky toimii. :--D Tämä uusi estehyppy on kyllä meille molemmille sata kertaa kivempi liike kuin aiempi, eteenlähtemiset ei ole Supun vahvimpia puolia.

Kokonaisvaikutus | 9 (18)
- Tuomarin arvio: Ohjaajalla vaikeuksia saada koira liikkeiden alkuun. Kivaa yhteistyötä.
- Oma mielipide: Lämmitti mieltä tuo "kivaa yhteistyötä" kun viimeksi tokokokeessa saimme kuulla, että yhteistyö hakusessa. Vaikeudet liikkeiden aluissa johtuivat lähinnä omasta jännittämisestäni kun olin niin pihalla. Mutta toki sitäkin voisi treenata enemmän, että Supu tulisi suoraan nätisti perusasentoon, eikä minun pitäisi sitä erikseen hinkata niin paljoa.

183½ pistettä, ALO1 - sijoitus 1/8

Että olempas aika ylpeä ja hurjan tyytyväinen Supuun. Pitkästä aikaa tuntuu että tää hei oikeasti lähtee sujumaan. Olin jopa niin hurja ja katselin tälle kuulle ainakin yhden tokokokeen, mihin mentäisiin. Ei tää ole niin haudanvakavaa.

Blogi on noin muuten jäänyt taas pimentoon, kun tuntuu etten niistä treenaamisistakaan saa mitään järkevää kirjoitettua. Lyhyt katsaus viimeviikkojen tapahtumiin:

21.7. käytiin jälkimetsässä yhdessä Limen ja Narrin kanssa. Piiiiitkästä tauosta huolimatta ei ollut mitään unohtunut, vaan Supu ajoi jälkeä kuin juna. Jäljet olivat pituudeltaan luokkaa 50-100 askeleeseen, en huomannut laskea. Ensimmäiseltä löytyi yksi keppi, toiselta kaksi keppiä. Keppien yli se yritti vähän rynniä, eikä ihmekkään kun ei niitä olla hirveästi treenattu. Kissanruokasyötit kuitenkin toimi - sain sen jopa tuomaan kepin miun käteen pariin kertaan.
Pitäisi päästä lisääkin tekemään jälkeä, itseasiassa kävin jo hankkimassa parit sienet, sekä pakastimeen pullollisen verta, jospa päästäisiin mejää ihmettelemään.

Treenien jälkeen käytiin vielä ottamassa vihdoin virallinen 4v pönötys porottimesta.

27.7. mentiin treenaamaan ja valokuvaamaan, seuranamme Kirsi ja Tiana, sekä Jolla-australianpaimenkoira. Treenipaikaksi valikoitu niinkin helppo kohde, kuin koirapuisto. Toisaalta siinä ainakin päästäisiin treenaamaan sitä, että nenä ei putoa maahan vaikka se haisisi kuinka mielenkiintoiselta. No, se osoittautui odottamaani vaikeammaksi, syöden samalla koiran motivaatiota. Loppujenlopuksi saatiin kuitenkin alokasluokka suoritettua ilman välissä palkkailuja, johon olen ihan tyytyväinen, vaikka olisikin voinut olla vähän eri meininkiä.

Tämän jälkeen Supu sai leikkiä ihananihanan Jollan kanssa, sekä ahdistella Tianaa, joka ei hirveästi Supun läheisyydestä pitänyt. Mistä lie syystä...

Onnistui kolmikosta kuitenkin yhteiskuva, vaikka se aikamoisen työn tuloksena olikin

28.7. saatiin treeniseuraksemme Suvi, Titja, Veila ja Priya. Supu oli hieman liiankin iloisella ja energisellä tuulella, joka sitten purkautui mm. "lähden juoksemaan suuntaan x ja huudan syystä y". Lol? Se kuitenkin leikki tosi kivasti, seurasi kivasti, teki liikkeet noin suurpiirteisesti sanottuna kivasti. Tota hallintaa pitää kyllä vielä treenata, että ei tarvitse lähteä urpoilemaan.

Supu puskassa. Kaulassaan hieno kettupanta!