6. marraskuuta 2011
|
Kirjoittanut
Ahmalapsi
|
Oltiin pitkästä aikaa, tai no Sumullehan tämä oli elämän ensimmäinen kerta, agilitaamassa! Erityisesti Joiku oli niin huippuhieno mammankulta, etten mie yhtään tykkäis. Tyhmäminä olen 2,5 vuotta sen kanssa epätoivoisesti yrittänyt jotain tottista vääntää, kun sehän on aivan ilmiselvästi agilitykoira!
Tosiaan, Joiku teki innoissaan ja hienosti noita juttuja, aiemmin oltiin treenattu heinäkuussa, mutta selvästi reilu kolmen kuukauden tauko ei ole pyyhkinyt sen muistista noita juttuja. Otettiin ensin ihan vaan hyppyä, niin että ohjasin molemmilla puolilla, aluksi koira kiinni, sitten vapaana. Joiku teki tosi hienosti ja innoissaan, rupesi sitten heilurinakin hyppimään estettä... Sitten otettiin kahden esteen sarjaa, jotka nekin meni hienosti, huolimatta siitä, että meinasin törmätä toiseen esteeseen.
Sitten otettiin putkea, jonka ajattelin Joikun ihan varmana unohtaneen, hyppyähän me nyt ollaan muutenkin treenattu. No mutta ei ollut unohtanut, meni tosi hienosti ja NOPEASTI, rupesi ihan pelottamaan, että miten ihmeessä tuun pysymään sen perässä kun se kiitää tuollaista vauhtia. Sitten pidettiin pieni tauko, Joiku jo juoksi innoissaan puomille ja meni sen ilman käskyjä parikin kertaa, heh. No, otin Joikun kiinni, Joiku raukka murjotti kun olis ollut paljon kivempi treenata. Pienen tauon jälkeen sitten päästiin tekemään aluksi niin, että Joiku oli kiinni, ettei se keksisi hyppiä alas puomilta. No sillä mitään intoa olisi ollut pois mennä, se haltioituneena meni puomin ja sit pileet alhaalla kun jäi hienosti odottamaan kontaktille.
Otin sen vapaaksi ja mentiin sitä pari kertaa molemmilta puolilta ohjaten, on se vaan niin hieno. <3 Sitten otettiin vielä pituus ekaa kertaa, MIDI-korkeudella. Joiku ymmärs idean heti, joten hetken päästä yhdistettiin siihenkin jo hyppy.
Kyllä mie tosta agikoiran vielä teen, tokossa tyydytään vaan TK1-tunnukseen, jos sen saisin tuolle hankittua.
Sitten Sumppalipidipidiin treenailuja. Sumlum oli taas oma idiootti itsensä, kaikelle piti huutaa ja hihhih, pelottavaa. No, otettiin ensin hyppyjä niin, että rima oli maassa, ensin niin, että kouluttajakasvattajamme piti Sumua kiinni ja minä kutsuin ensin yhden, sitten kahden esteen toisella puolen. Se meni ihan kivasti. Sitten otettiin niin, että koira juoksi namikupille ensin yhden, sitten kahden esteen toiselle puolelle. Se taas ei mennyt niin kivasti kun tuo ei ensin ymmärtänyt ideaa, vaikka sille namiakin näytettiin. Lopulta meni hyvin kun nami näytettiin sille ja se näki tarkasti kun namikuppi vietiin. Sitten otettiin putkea, joka oli ihan sikapelottava aluksi, ja Sumu kokoajan yritti karata miun luokse kiertäen putken, lopulta se saattiin kuitenkin houkuteltua siitä, ja sitten se menikin ihan ok. Vikana otettiin puomi, joka oli ihan kamalahurjaällöpelottava. Ensin yritettiin saada niin, että kouluttaja piti Sumun hihnaa kireällä, ja että se menisi puomin, mutta loppusuoralla se hyytyi täysin, raukka oli varmaan kuolla - ei edes namit uponneet. Kun Sumu sitten pääsi lopulta puomilta, se syöksyi miun syliin ja kertoi, että kuoli siellä niin monta kertaa. Raukka. Sitten otettiin niin, että nostettiin noin puolen metrin päähän puomin lopusta ylös ja koiran piti mennä se pala alas. Se meni ihan ok. Sitten tehtiin tota pari kertaa, aina vähän korkeammalta. Lopuksi nostettiin se siihen puomille ja kehuttiin vaan kun osaa olla siinä rauhallisena. Ensi kerralla pitää sitten treenata tota niin, että laitetaan puomin nousuosa pöytää vasten ja siinä harjoitellaan.
Sitten vielä eilen käytiin päivällä juoksuttamassa koiria läheisellä lammella ja minulla oli kamera mukana, joten pari kuvaa:
